Faktaa

Olen valmistunut puheterapeutiksi Helsingin yliopistoston logopedian koulutusohjelmasta 19.3.1991.

Ensimmäiset työpaikkani olivat liikuntavammaisten lasten erityispäiväkodeissa Vantaalla ja Helsingissä. Vuosina 1992-1993 hoidin virkaa Kuulonhuoltoliiton (nykyisin Kuuloliitto) kuulovammaisten lasten kuntoutuskodissa ja sieltä siirryin itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi 15.10.1993. Vuosikausia tein puheterapiaa koti-, päiväkoti- ja koulukäynteinä, kunnes elokuussa 2003 perustin vastaanoton Helsingin Maunulaan ja muutin toiminimeni Puheenpesäksi.

Perusopintojeni jälkeen olen kehittänyt ammattitaitoani vuosittain erilaisissa koulutuksissa. Tärkein oppi on kuitenkin syntynyt perustyössä: kotien, päiväkotien ja koulujen kumppanina lasten arki ja toimintaympäristöt ovat tulleet tuttuakin tutummiksi. Olen myös saanut tehdä yhteistyötä monen taitavan fysio-, toiminta- ja psykoterapeutin kanssa.

Työaluettani on liikunta-, kehitys-, kuulo-, näkö- ja monivammaisuuteen liittyvät kommunikoinnin ja syömismotoriikan kehittymisen ongelmat sekä viivästynyt tai poikkeava puheen- ja kielenkehitys. Teen myös lastenpsykiatristen pikkuasiakkaiden puheterapiaa.

Käytän työssäni monenlaisia puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä. Olen viittomataitoinen ja kouluttautunut sekä sosiaalishaptisen kommunikoinnin että vinkkipuheen käyttöön. Olen käyttänyt erilaisia symboleita (esineet, kuvat), kuvakansioita, auditiivisen askelluksen kansioita sekä yksinkertaisia ja vaativampia puhelaitteita.

Muutamaan otteeseen olen ohjannut puheterapeuttiopiskelijaa potilasharjoittelussa toimien näin Helsingin yliopiston tuntiopettajana. Vuosina 1993-1997 toimin Akavan jäsenjärjestön Suomen Puheterapeuttiliiton hallituksessa sekä varsinaisena että varajäsenenä ja useita vuosia liiton ammatinharjoittajavaliokunnassa.

Virstanpylväitä

Jatkuva ja säännöllinen työnohjaus on ollut työssäni tärkein yksittäinen voimavara. Työnohjaus on tuonut teoriatiedon rinnalle terapian tekemisen taitoa. Säännöllinen työnohjaus luo itsenäisessä, yksinäisessä työssäni työhyvinvointia samoin kuin vertaisryhmätyönohjauksessa asioiden jakaminen samanhenkisten kollegojen kanssa.

Lasten puheterapiassa leikki on aina mukana ja leikkiä voi käyttää monella tavalla. Olen perehtynyt leikin käyttöön terapeuttisena menetelmä työnohjauksen tukemana sekä kaksi ja puolivuotisessa Puheterapeuttien leikkiterapiakoulutuksessa 1997-1999 (järjestäjänä Puhenterapian työnohjaus ry, nykyisin Dialogisen puheterapian tuki ry).

Varhaisen vuorovaikutuksen alkujuurille sain sukeltaa vetäessäni Näkövammaisten Keskusliitto ry:n Lasten kuntoutuksen Kimppakyyti-projektia 1.4.2006-30.3.2009. Kimppakyyti oli varhaisen vuorovaikutuksen kehittämishanke syntymäsokeiden vauvojen ja pienten lasten perheissä. Osallistumiseni projektivuosina Care Index – ja Emotional Availability Scales –menetelmien koulutuksiin sekä vauvaperhetyöhön ohjaavaan työnohjaukseen ovat vaikuttaneet suuresti nykyiseen perustyöhöni. Vauvaperhetyöhön oppimista jatkan edelleen työnohjauksen tukemana.

Näkövammaprojekti johdatti Riitta Lahtisen ja Russ Palmerin kehittämän sosiaalishaptisen kommunikaatiomenetelmän äärelle vuonna 2006. Kuurosokeiden aikuisten parissa kehittynyt kosketusmenetelmä on inspiroinut minua oppimaan siitä lisää ja kokeilemaan ja kehittämään kosketuksen käyttöä näkövammaisten lapsiasiakkaiden kanssa.

Merkittävä virstanpylväs työurallani oli Mielekkään kielen resepti ^® –menetelmän syntyminen keväällä 2008. Resepti sai rekisteröidyn tavaramerkkisuojan syksyllä 2009.

Filosofiaa

Lapsen kieli ja mieli rakentuvat yhdessä. Lapsen psyykkisen hyvinvoinnin ja minäkehityksen edistäminen on aina vuorovaikutustaitojen kuntoutuksen tavoite. Aikuisina meidän on oltava herkkiä ja valppaita kuulemaan ja huomaamaan lapsen kehityksen vaihe ja kehittymisen tahti ja autettava ja "kutsuttava" lasta kehittymään sellaiseksi itsekseen, joksi hän voi tulla. Mottoni on:

“Vaikeavammainen lapsi ei ole erityislapsi vaan hyvin erityinen tavallislapsi”.

Hyvin erityisellä tavallislapsella on hyvin tavalliset tarpeet kontaktiin, turvaan, vuorovaikutukseen, osallistumiseen ja leikkiin. Puheterapeuttina olen löytöretkeilijänä etsimässä lapselle keinoja olla “hyvin erityinen tavallislapsi” ja samalla pyrin olemaan vanhemmille matkakumppani ja kartanlukija heidän matkallaan lapsensa kanssa.